headline
History & Culture
History & Culture

Thaimaa tarkoittaa "vapaiden ihmisten maata" ja se tunnettiin pitkään nimellä Siam. Thaimaa voi ylpeänä sanoa olevansa koko Kaakkois-Aasian ainoa maa, joka ei ole koskaan ollut siirtomaa. Maa on ollut puolueeton koko 800 vuotta kestäneen viiteen tärkeään aikakauteen jakautuvan historiansa ajan.

Varhaishistoria

Varhaishistoria

Thaimaalaiset perustivat oman kuningaskuntansa Kiinan eteläosaan nykyisten Yunnanin, Kwangsin ja Kantonin maakuntien alueille. Monet muuttivat etelään aina Chao Phraya -jokialueelle asti ja asettuivat asumaan keskitasangoille. He elivät Khmer-valtakunnan hallitsemalla alueella, jonka kulttuurin he todennäköisesti omaksuivat. Thai-kansat perustivat itsenäisen Sukhothai-valtion vuoden 1238 paikkeilla. Siitä alkoi myös Sukhothai-kausi.

Pre-Thai Kingdoms

Pre-Thai Kingdoms

Over the centuries leading up to the era of recorded history, Thailand was first peopled by Mon and Khmer groups and later by the Tai, an ethnic group that migrated from southern China to Vietnam and gradually into Laos and northern Thailand.

In the first millennium of the Common Era, Tai people had dispersed across Yunan, Vietnam, Laos, Thailand, and Myanmar fragmenting into various linguistic sub-sects. Relatively minor players in the region throughout this period, the Tai inhabited the northernmost reaches of Southeast Asia, sandwiched between the kingdoms of Nan Zhao, Pyu, and Angkor.

Beginning in around the 2nd century CE, the Srivijaya Empire of Sumatra expanded its reach up the Malaysian Peninsula into southern Thailand. Nakhon Si Thammarat and Chiaya, Surat Thani were founded during this period to facilitate trade across the Isthmus of Kra.

Around the 6th to the 9th centuries, the fertile central plains were inhabited by a Mon civilization known as Dvaravati. Distinct from its neighboring kingdoms of Chenla and Angkor, Dvaravati remains a mysterious civilization that established cities surrounded by moats and earthen walls, with Lopburi serving as an important religious center and Nakhon Pathom near Bangkok possibly its ‘capital’. While much is unknown about this realm, the Dvaravati had well established internal and external trading routes that were important to the development of Thailand and left a wealth of Buddhist artwork that testifies to the great influence Indian culture and religion had on the region.

From the 9th to the 11th centuries the Khmers of Angkor expanded their kingdom to include most of modern-day Thailand, with important provincial cities established at Phimai, Lopburi and even Nakhon Si Thammarat. Over several centuries many facets of the Khmer culture were imposed on/absorbed by the native population, which was becoming increasingly Tai as those populations migrated south. The temples at Phanom Rung, Phimai, and Lopburi are enduring testaments to this period of Thai history.

Throughout the reign of Angkor, Lopburi often asserted its independence and was clearly an important center for burgeoning Syam culture. The Chinese, who referred to emissaries from the region as representing “Hsien” or Siam (as it was apparently pronounced) documented a request from Lopburi requesting independence from Angkor as early as 1001.

In northern Thailand, Buddhist scholars from Lopburi founded a city-state known as Haripunjaya in Lamphun, northern Thailand around the 9th century (a Mon enclave that remained independent until the 13th century). Elsewhere in the north, the Tai people were fanning out and establishing their own city states, notably at Chiang Saen, where one of the first powerful Thai kingdoms, Lan Na, was originally established in the 12th century. The establishment of Lan Na, Sukhothai, and Phayao, three allied kingdoms founded by contemporary leaders, represents the beginning of the Thai history as we know it.

Sukhothai

Sukhothai

Thaimaalaiset alkoivat osoittaa valtaansa alueella 1300-luvulla ja vaativat vähitellen itsenäisyyttä hallitsevilta Khmer- ja Mon-kuningaskunnilta. Tätä aikakautta kutsutaan "onnen aamunkoitoksi" ja sitä pidetään thai-historian kultaisena aikakautena. Se oli ihannevaltio, jota isälliset ja anteliaat kuninkaat hallitsivat. Kuuluisin kuningas oli Ramkamhaeng Suuri. Vuoden 1350 paikkeilla pienempi Ayutthaya-niminen valtio alkoi laajentua Sukhothain alueelle.

Ayuddhaya

Ayuddhaya

Ayutthaya-kuninkaat omaksuivat vaikutteita khmerien kulttuurista alusta lähtien. Nyt vallassa eivät enää olleet isälliset ja helposti lähestyttävät hallitsijat. Ayutthaya-hallitsijat olivat yksinvaltaisia monarkkeja, jotka kutsuivat itseään nimellä devaraja (jumalkuningas). Tämä aikakauden alkupuolella Ayutthaya lisäsi valtaansa läheisissä thai-kuningaskunnissa, mikä johti konflikteihin naapurimaiden kanssa.

1700-luvulla Siam solmi diplomaattiset ja kaupalliset suhteet länsimaiden kanssa. Vuonna 1767 burmalaiset onnistuivat valtaamaan Ayutthayan. Murskaavasta voitosta huolimatta Burma ei onnistunut pitämään Siamia kovin kauaa hallinnassaan. Nuori Phya Taksin -niminen kenraali ja hänen seuraajansa onnistuivat pakenemaan ja pääsemään Chantaburiin asti. Seitsemän kuukautta Ayutthayan kukistumisen jälkeen hän purjehti joukkoineen takaisin pääkaupunkiin ja he karkottivat burmalaiset joukot.

Thonburi

Thonburi

Kenraali Taksin päätti siirtää pääkaupungin Ayutthayasta lähemmäs merta, jotta ulkomaankauppa olisi helpompaa ja aseiden hankinta varmempaa. Lisäksi puolustus tai vetäytyminen olisi helpompaa, jos Burma hyökkäisi uudelleen. Hän perusti uuden pääkaupungin Thon Buriin Chao Phraya -joen länsirannalle.

Taksinin hallintokausi ei ollut helppo. Johtajuuden puuttuminen Ayutthayan kukistumisen jälkeen johti nopeasti kuningaskunnan hajoamiseen. Taksinin hallintokausi kului provinssien uudelleenyhdistämiseen.

Rattanakosin

Rattanakosin

Taksinin kuoltua kenraali Chakrista (Rama I) tuli Chakri-dynastian ensimmäinen kuningas ja hän hallitsi vuosina 1782–1809. Hänen ensimmäinen toimenpiteensä kuninkaana oli siirtää kuninkaallinen pääkaupunki Thon Buri -joelta Bangkokiin ja aloittaa Grand Palace -palatsin rakentaminen. Rama II (1809–1824) jatkoi edeltäjänsä aloittamaa rakennustyötä. Kuningas Nang Klao, Rama III, (1824–1851) avasi suhteet uudelleen länsimaihin ja kehitti kauppaa Kiinan kanssa. Kuningas Mongkut, Rama IV, (1851–1868) solmi sopimuksen eurooppalaisten maiden kanssa, joten maa ei joutunut siirtomaaksi vaan modernille Thaimaalle luotiin perusta. Hän teki monia sosiaalisia ja taloudellisia uudistuksia hallintokautensa aikana. 

Kuningas Chulalongkorn, Rama V, (1869–1910) jatkoi isänsä uudistuspolitiikkaa poistaen orjuuden sekä parantaen yleisiä oloja ja hallintojärjestelmää. Pakollisen koulutuksen ja muut vastaavat uudistukset toteutti kuningas Vajiravudh, Rama VI, (1910–1925).

Kuningas Prajadhipokin hallintokaudella (1925–1935) Thaimaa muuttui yksinvaltiudesta perustuslailliseksi monarkiaksi. Kuningas luopui vallasta vuonna 1933 ja häntä seurasi valtaistuimelle hänen veljenpoikansa kuningas Ananda Mahidol (1935–1946). Maan nimi muutettiin Siamista Thaimaaksi samalla kun maa sai demokraattisen hallituksen vuonna 1939.

Nykyinen kuningas Bhumibol Adulyadej on Chakri-dynastian kuningas Rama IX.